Löysinpä kerran, puoli elämää sitten, puolison purkista. Sittemmin en enää pyöri tämän kyseisen kaverin kanssa, enkä pyöri purkeissakaan. Mutta jonkun kanssa haluaisin pyöriä, joten olen pohdiskellut netin deittipalveluja. Pyörähtäisikö sieltä merkitykselliset treffit?
Faktahan on se, että jotain täytyy tehdä
Puhelinlangat lauloivat viimeksikin minulle ihan hyvän kaverin, joten miksi niin ei kävisi nytkin?
Ja tosielämässä kukaan ei lähesty allekirjoittanutta, koska näkevät vain ulkokuoren eivätkä tiedä sisällöstäni yhtään mitään, voivat vain olettaa. Ja speed dating ei vaan käy, 3-8 minuutin ajassa ehdin olla vain erittäin varautunut ja sitten vaihtuukin jo tyyppi. On varmaan joku naamarajakin siinä hommassa, ja seurakuntien järjestämien speed datingien suhteen minulla on kolmaspyöräraja – Jeesuksella ei ole mitään jakoa minun suhteessani.
Deittipalvelut epäilyttävät
Homman nimi vaan on se, että kaikki Deitti.netit, Senssit.fit, Suomi24 Treffit, Se Oikeat ja e-kontakti.fit epäilyttävät minua. Suorastaan ahdistavat, onnistun olettamaan palveluissa pyörivien yleisestä hengenlaadusta kamalia ja lukemaan ilmoitusten rivien välistä vaikka mitä enkä yhtään tiedä mitä omaan ilmoitukseen voisin kirjoittaa. Tuntuisi hölmöltä sanoa “Olen aika varma, ettei mua kukaan tule kotoa hakemaan, joten koitetaan nyt sitten tätä.” Ja ihmisethän valehtelee, infografiikka onlinetreffailustakin kertoo sen.
Epäilyttävät ne muitakin, kun sivulauseessa sanoin harkitsevani ilmoitusta, ensireaktio oli yhdeltäkin taholta “miksi sä niin tekisit?” No, eipä ole jonoksi ottajia oven takana ja baareista en lähde hakemaan… Toisen tahon kanssa nostin maljaa vaivattomalle vanhapiikuudelle!
Ja mitä Facebookin deittisovelluksiin tulee… ne löytyvät puolitoista metriä korkeasta sovellusten estolistastani, kerro mille niistä kannattaa antaa mahdollisuus? Vaikka toki hakemani ryhmä (26-32 vee mies) on ehkä parhaiten edustettuna juuri Facebookissa, ja muutenkin pidän vempelettä erittäin kätevänä.
Oma kanava
Mutta mitäs sanotte siitä, että käyttäisin omaa kanavaani deitti-ilmoituksen ilmoille laittamiseksi?
Jokapäiväisellä Leivälläkin on kuukaudessa tuhansittain jo aavistuksen samalla tavalla kanssani orientoitunutta sakkia lukijoinaan, väistämättä jokunen niistä lukijoista on miehiä. Olisiko aivan älytöntä lähestyä siten myös potentiaalisia sulhoehdokkaita? Sitä paitsi jollain tasolla ehkä toivon löytäväni jonkun, joka jakaisi tämän harrastuksen kanssani. Jos ihan kuvallisen postauksen “uhraisi” tälle ajatukselle?
Monesta asiasta elämässäni olen varma, mutta näiden asioiden parissa minun ei ole tarvinnut pyöriä ikinä. Siispä kevyttä pientä epävarmuutta, vaikka ihan sosiaalinen ja varma ihminen olenkin. En minä mitään prinssiä etsi, mutta hyvää miestä, jonka kanssa ottaa ajoittain yhteen, vetää lakanat, suukottaa kun tulee kotiin ja laittaa yhdessä ruokaa, käydä paikoissa ja kasvattaa pari erityisen hankalaa penskaa.
Olen suomalaisen sosiaalisen median epävirallinen "Entäs sitten?" -tyttö, haluan läskiä someleivälle ja haluan, että oikeasti tapahtuu eikä vain evankelioida. Olen viettänyt jo yli puolet elämästäni tietokoneen näppäimistöä hivellen ja saanut koulutuksen visuaalisen suunnittelun pariin. Tykkään myös syödä ja puhua syömisestä kaikille verkoitse.
Facebookin sovelluksista ainakin “Are you interested” on saanut erään ystäväni astelemaan avioliiton onnelliseen satamaan noin vuoden seurustelun jälkeen.
http://takala.info Hanna
No mut hei sehän hienoa!
jyyrikki
Oma elämänrokittaja löytyi myös niinkin eksoottista reittiä kuin Facebookista. Olen joitakin noita sovelluksia ohimennen testaillut, samoin kuin ehkä deittisivujakin satunnaisesti vilkaissut. Monesta jää kyllä outo maku päälle, lievä kuvotus jopa koko pariutumisrumbaa kohtaan.
FB:n Socialme tuntui kuitenkin jollain tapaa hieman erilaiselta. Siinä tavallaan ideana on kehua toisia klikkaamalla valmiita yksittäisiä sanoja tai kirjoittamalla oma sana. Okei, tämä nyt ei sinänsä ole mitään uutta, kyllähän jokatoisessa sovelluksessa vinkataan, tökitään, flirtitään ja heitellään vastaavia pieniä täkyjä. Socialme:n ote oli kuitenkin vähän erilainen ja hyvin simppeli. “En tiedä sinusta mitään mutta kehaisen sinua kuvasi tai kirjoittamasi lausahduksen pohjalta”. Kehua nyt tuntematonta. Niin erikoinen idis että koukkuun jää helposti. Ja kynnys on hyvin matalalla kun ei heti ensimmäiseksi tarvitse kirjoittaa pitkää esseetä, vaan pelkkä kehaisu tai sellaisesta kiittäminen on aivan riittävä yhteydenotto.
Lisäksi sovellus ei tyrkyttänyt mitään maksullista osiota eikä sellaisen taakse piilotettuja ominaisuuksia ollut ensimmäistäkään. Jotain sovelluksen suosiosta kertoo se, että nyt kun alkuperäinen Socialme on lakkautettu, on joku askarrellut tilalle täysin vastaavalla idealla toimivan Social Centralin. Ja molemmilla sovelluksilla käyttäjiä on riittänyt vaikka bugisuus ja lataamiskatkokset ovat aivan arkipäivää.
FB:n sovelluksiin lähtiessä on vaan se vaara että joku löytyy, mutta hyvin kaukaa.
Muutenkin mielipiteet nettideittailusta lienevät loivenemassa, vaikka hämmästelijöitä löytynee aina. Joku kysyy että miten uskaltaa tavata jonkun johon on tutustunut netin kautta, vaikka kysyjä itse saattaisi olla valmis viemään kotiinsa henkilön jonka on samana iltana tavannut baarissa. Logiikka ei aina tunnu olevan näissä jutuissa mukana. Tilastot kuitenkin osoittavat, varsinkin jenkeissä, että yhä useampi löytää seurustelukumppanin netistä. En ihmettele yhtään. Onhan se jo aika keinotekoiselta tuntuvaa rajoittamista tyytyä vain niihin kontakteihin jotka sattuvat tallustamaan vastaan tai jo valmiiksi pyörivät samassa sosiaalisessa piirissä. Esim. pienellä paikkakunnalla tämä varmasti korostuu että kaver ehkä todennäköisemmin löytyykin aivan jostain muualta.
http://takala.info Hanna
No niin, eli toinen esimerkki Facebookin onnistumisesta, kolmas kerta toden sanoo ja ryhdyn Facebookin kautta etsimään heilaa?
http://uloslaatikosta.blogspot.com/ kestinen
Minähän löysin ensimmäisen tyttöystäväni IRC-Galleriasta, se oikeastaan muuttui vahingossa seurusteluksi ollen alussa ihan perusjuttelua. Mm. koska kyseessä oli etäsuhde tuonne JKL:n perukoille, sitä ei sitten vuotta kauempaa kestänyt.
Poikani äitiin törmäsin lukion käytävällä sillä tavalla, että neiti kiinnitti todella huomioni, tahattomasti. Mutta siitä ensimmäisestä huomaamisesta oli vielä puolentoista vuoden tie seurusteluun. Tosin se sitten kävikin äkkiä, kaverivaihe jäi väliin.
Tapoja löytää ihania ihmisiä on monia. Minä itse uskon ja luotan tähän sattumalta törmäämiseen ja muutaman sekunnin katsekontaktiin. Tällöin internetin rooli on olla enintään viestintäväline muiden joukossa.
http://takala.info Hanna
Kyllä mä uskon sattumalta törmäämiseen jne. en vaan usko sen osuvan omalle kohdalle.
Pingback: Tweets that mention Rakkaus löytyy verkkoja kokien? | Takala.info -- Topsy.com
Pingback: Seuraa mun seurattavia | Takala.info