Bloggaajan työminä osallistuu

Käykö sinulla niin, että työminä puskee vapaa-ajan minän varpaille väkisin?

Olen vapaa-aikanani ruokabloggaaja, kuten varmaankin olette jo huomanneet. Jokapäiväisen Leivän ansiosta olen päässyt osalliseksi kaiken maailman kutsuista ja tuotelähetyksistä, niinkuin monet muutkin ruoka-, muoti- ja teknologiabloggaajista. Esimerkiksi Sillä Sipuli -blogista käytiin Riedelin viinitastingissä, Pastanjauhantaa vieraili Ben & Jerry’sin aamiaistilaisuudessa Tukholmassa ja Jokis oli mukana 10+ Kiehuu! -projektin hortailureissulla Kannonnokassa.

Hassu homma omalla kohdalla vaan on siinä, että monen kutsun kohdalla työminä meinaa pukata väkisin läpi!

Yksi aspekti työssäni on miettiä millaista viestiä yritysten ja organisaatioiden olisi hyvä sosiaaliseen mediaan työntää, miten erotutaan muussa viestimassassa joukosta ja itseäni kiinnostaa myös mitä se loppuasiakas ihan oikeasti saa siitä viestistä irti iänikuisten tarjousten lisäksi. Hyödynnän toki bloggaamisessa oppimiani asioita töissä ja töissä oppimiani asioita bloggaamisessa, työminä osallistuu vapaa-ajan minän toimintaan.

Kun ruokabloggaaja-minä saa postia viestintätoimistolta, joka haluaisi kutsua minut muiden muassa ruokabloggaajatapahtumaan jonka ohjelma koostuu vaikkapa ravintolan keittiömestarin kanssa kokkaamista sekä yhdessä nautittua illallista, työminä kysyy heti mitä se lopullinen lukija siitä minun onnenpotkustani keittiömestarin opissa saa? On varmaan hieno kokemus, mutta ei minun lukijani ostettavissa? Toki ravintola saa linkkejä blogeihin ja sitä myöden liikennettä omille sivuilleen, myös tuikitärkeää huomiota on luvassa. Mutta miltä lukijasta tuntuu ja mitä hän saa, kun 20 bloggaajaa ylistää omaa erikoislaatuista kokemustaan kuorona? Itseäni nyppisi, kunnon vihreällä sävytetty kateuskin saattaisi potkaista mahaan ja siirtyisin suomalaisperinteisesti toisaalle mutisemaan. Siispä meinaan melkein väkisin ruveta ehdottelemaan toisenlaisia toimintatapoja, tekemään töitä, ilmaiseksi.

Ei ole missään nimessä helppoa valjastaa bloggaajien voimaa oman tuotteen tai palvelun markkinointiin. Ei ole helppoa sen oman työvoimankaan mindsetin muuttaminen, ota siinä nyt sitten hanskaan oman tahdon kanssa toimivat bloggaajat ja ajattele lopullista kohdetta. Tällä hetkellä monille tahoille varmaan riittää se, että heistä puhutaan, mutta eipä aikaakaan kun kaikki koettavat samaa lähestymistapaa ja on keksittävä jotain uutta. Oman haasteensa hommalle asettaa varmasti se, että valtaosa meistä bloggaajista ei tee sitä hommaa työkseen vaan meillä on päivätyö. Harvan päivätyö koskettaa asiaa samalla tapaa kuin minun; en työskentele ruoan parissa, mutta kaikki bloggaamisen koukerot sekä markkinointi sen sijaan liittyvät työhöni. Päivätyö estää osallistumisia ja on tottakai myös järjestäjiltä pois.

Mitä tässä yritän sanoa? Ainakin sen, että bloggaajia on tottakai hyvä valjastaa markkinointiin, mutta pyrkikää tekemään se konseptilla joka erottuu joukosta ja joka antaa lopulliselle lukijalle jotakin konkreettisesti saavutettavissa olevaa. On toki mahtavaa, että esimerkiksi me ruokabloggaajat pääsemme koolle (haaveilenhan minä Food Blogger Campiinkin osallistumisesta), enkä siitä missään nimessä halua valittaa. Mutta työminä ajattelee täällä kokonaisuutta: mistä hyötyisivät sekä järjestävä taho, bloggaajat, lukijat, loppuasiakas, tavarantoimittajat jne?

Kuva: Mike Licht

About Hanna

Olen suomalaisen sosiaalisen median epävirallinen "Entäs sitten?" -tyttö, haluan läskiä someleivälle ja haluan, että oikeasti tapahtuu eikä vain evankelioida. Olen viettänyt jo yli puolet elämästäni tietokoneen näppäimistöä hivellen ja saanut koulutuksen visuaalisen suunnittelun pariin. Tykkään myös syödä ja puhua syömisestä kaikille verkoitse.

View all posts by Hanna →