Näytin elonmerkkini
 Osallistuin torstaina 25.8.2011 yhteen urani henkeäsalpaavimmista seminaareista. Ei se aiheensa (Elonmerkki 2011 kosketteli designia) tai edes yleisönsä vuoksi salvannut henkeäni, se oli se vauhti jota se minulta vaati!
Jos seurailit tuona torstaina Takala.infoa, sait varmastikin jonkin sortin informaatioähkyn – sisälsihän se seitsemän bloggausta reilun seitsemän tunnin sisällä. Mitä opin? Tapahtuman teema oli design, minulle sen teemaksi muodostui lähinnä tarina. Jos minun pitäisi kiteyttää homma kolmeen aiheeseen:
Minun punainen lankani ainakin yritti kosketella asioita henkilökohtaisen kautta. Onhan Takala.info minun henkilökohtaisen brändini paikka. Kaikki tuo tieto, jota viestintäväelle eri organisaatioihin annettiin, on aivan hyvin suhteutettavissa yksittäisen asiantuntijan viestinnän suunnitteluun. Oikeastaan väittäisin, että sieltä sen nimenomaan pitäisi lähteäkin: yksitttäisistä asiantuntijoista ja osaajista kokonaisten organisaatioiden suuntaviivojen sijasta. Sitä minä yritän Zentollakin viestiä, toivoisin ammattilaisten lähtevän sosiaaliseen mediaankin omaa osaamistaan näyttämään eikä vain maalailemaan pintapuolista tarinaa jonkin viestintäosaston armosta. Toisin sanoen, ammattilaiset: näyttäkää elonmerkkinne! Oma osallisuuteni Entäs sitten se itse työtehtäväni? Se livebloggaaminen? Hurjaa puuhaa, noin lyhyessä ajassa synnyttää edes erehdyttävästi älykästä tekstiä. Haasteita aiheuttivat lievät annettujen otsikkojen ohipuhumiset, esimerkiksi minä odotin Pekka Loirin informaatiomuotoilulta jotain aivan muuta kuin mitä sieltä tuli. No, tämä ongelma on kaikissa tällaisissa tapahtumissa. Nyt se vain tuntui omalla kohdalla konkreettisemmalta, siitä kun piti synnyttää pikavauhtia teksti ja esivalmistelu oli tehty otsikon mukaan. On epäilemättä haastavaa rakentaa tällaisten tapahtumien ohjelmistoa. Maksullinen tapahtuma, johon osallistuvat ovat varmasti olleet kuulemassa yhtä jos toistakin seminaaria. Heidän maksamallaan hinnalla sisällön on parempi olla hyvää… miksi minun sitten teki mieli täälläkin kiljaista “Entäs sitte?” Ehkä minä vain odotan jotain aivan muuta kuin muut viestintäihmiset. Bloggasin 7 tekstiä. Niitä epäilemättä viilataan vielä, eivätkä niistä kaikki varmastikaan pääse osalliseksi kirjasta, joka niistä on tarkoitus tehdä. Toivoakseni joku lukijoista sai jotain irti. Lähtisinkö vastaavaan proggikseen uudestaan mukaan? Lähtisin, mutta ehkä hieman eri aiheesta.  |
